Oon jotenki laiskistunu tämäm bloggailun suhteen ja tämä taitaakin jäädä viimeiseksi kirjoitukseksi thaimaasta.

Krabin reissulta palattiin viime perjantaina väsyneinä ja kaikkemme antaneina. Edellisenä perjantaina, kun etelää kohti lähdimme melkein koko ryhmä olisi halunnut jäädä vaan Bangkokiin mutta kun lentoliput oli jo lunastettu viikkoja etukäteen, ei enää voinut perääntyä. Jatkuvaan matkusteluun väsyy tosi nopeasti. Jatkuvasti joutuu purkamaan ja pakkaamaan reppua ja sitten kun pääsee määränpäähänsä niin alkaa väsyneenä etsimään halpaa mutta kuitenkin ok asumusta. Tietysti sekin, että kun samojen ihmisten kanssa matkustaa joiden kanssa ollut tekemisissä nyt kohta 3 kuukautta 24/7 kiristää pinnaa entisestään. Krabille siis laskeuduttiin perjantaina aamupäivästä ja hetken mietittyämme tulimme siihen tulokseen, että lähdetään samantien katsastamaan Krabin kuuluisan kauniita saaria. Matka saarelle taitettiin long tail boatilla eli sellasella pitkällä soutuveneellä jossa on moottorina iso, pitkä ja romun näkönen moottori. Kovassa aallokossa matka oli varsinainen seikkailu. Aallon korkeus oli noin metri ja vettä lensi enemmän kuin songkranin aikaan. Itseäni tämä ei haitannut sillä en enää omista mitään arvokasta vedestä pilalle menevää mutta muita vähän pelotti digikameroidensa ja kännyköidensä puolesta. Päästiin perille Railey beachille ja ranta vaikutti varsin mukavalta. Käytiin kysymässä yhdessä paikassa huoneen hintaa ja kävi ilmi, että ranta ei sopinut budjettiimme lainkaan. Ylihinnoitellusta hotellista meidät ohjattiin rannan länsiosaan jossa halvempaa majoitusta olisi tarjolla. Matka länsipuolelle taitettiin uskomattoman vaikeaa reittiä liukkaita, teräviä ja jyrkkiä kallioita pitkin. Kaikki kuitenkin selvisivät tuosta niemen ylityksestä hengissä. Vain yhdet housut repesivät tiukassa tilanteessa. Länsipuolelle päästyämme kävi ilmi, että ranta on lähinnä kiipeilykäytössä ja paikalla ei sitten ketään muita ollutkaan kuin kiipeilijöitä. Kukaan ei kuitenkaan enää halunnut astua veneen kyytiin saati sitten lähteä patikoimaan takaisin juuri tullutta reittiämme. Majoituimme yön ylihinnoitellussa bungalowissa ja söimme illan ylihinnoiteltua ruokaa ja katsoimme leffakanavaa. Uimaan rannassa ei pystynyt kun vesi oli niin matalalla ja pohja hyvin kallioinen. Seuraavana aamuna päätettiin sitten lähteä saaren itäpuolelle, sillä luokkakaverimme olivat siellä ja suosittelivat paikkaa hyväksi. Taas astuttiin veneen kyytiin ja lähdettiin kohti tuntematonta. Itäpuolella vuorovesi oli niin korkealla että paikalla ei ollut lähes ollenkaan rantaa. Rantalomaa etsiessämme vitutus nousi entisestään ja majoittauduimme taas ylihintaiseen hotelliin, jossa pääsimme uima-altaalle ottamaan aurinkoa. Seuraavana aamuna lähdimme kohti Phi phi saarta. Matka sinne taitetiin hiukan isommalla matkustaja-aluksella. Matkan puolessa välissä vettä alkoi tuleemaan ku esterin per****tä ja sitä tuli sitten koko Phi phillä oleskelun ajan. Saarella emme tosin oleskelleet kuin yhden yön sillä paikka oli kaikkea muuta kuin olimme kuvitelleet. Turisteja oli aivan älyttömästi ja saari oli täynnä baareja, ravintoloita ja krääsäkauppoja. Paikka, jossa saarella yövyimme oli pahin tähän astisista. Haju oli sanoin kuvailematon ja jäi vaatteisiin. Seinän maalit irtosivat, sänky oli noin 30 vuotta vanha, lattia niin kallellaan, että sängyssä oli vaikea nukkua. Asunnon siisteys oli kaikkea muuta kuin miellyttävä.

Phi philtä palattiin sitten takaisin Krabille Aonangiin mistä oltiin lähdettykin ja satuttiin löytämään aivan tosi mahtava questhouse joka oli juuri rakennettu, halpa ja mikä tärkeintä puhdas ja hajuton. Jäätiinkin loppureissun ajaksi pitämään majapaikkaa sinne ja päivät kulutimme etsien niin pitkää rannan pätkää, että pystyisi ottamaan aurinkoa kastumatta. Vesi oli koko viikon tosi korkealla ja ihmiset lähtivät rannoille Krabia ympäröiville saarille eli juuri sinne mistä me olimme juuri tulleet. Ilmat oli kuitenkin suosiolliset loppureissun ajan ja ihoakin saatiin säteilytettyä kunnolla. Reissussa meistä moni oppi sen, että meistä ei ole reppureissaajiksi. Ei enää ikinä!! Haluamme pakettimatkan johon sisältyy viiden tähden hotelli uima-altaalla, lentokenttäkuljetukset ja muut mukavuudet.

 

Bangkokissa ollaan nyt muutama päivä kulutettu aikaa lähinnä oleskellen. Kävin sovittamassa tilaamaani pukua lauantaina. Housut vähän pussitti mutta niistä otetaan vielä sisään. Takki istui tosi mahtavasti ja sitäkin vielä vähän kiristetään, että lihomiselle ei jää yhtään varaa. Huomenna vielä yksi tentti ja keskiviikkona esitys. Torstaina juhlitaan meidän ”valmistumista” ja sitten pidetään viikko vapaata ennen lähtöä Suomeen ja tehdään viime hetken ostokset. Nyt kun ajattelee niin kolme kuukautta on mennyt aivan tosi nopeasti ja ehkä sitten kotona vasta tajuaa mitä kaikkea onkaan täällä tehnyt ja kokenut.

Ikävä tulee halpaa ruokaa, halpoja vaatteita, halpoja palveluita (esim. taksi, ravintola), tuttua hedelmämyyjää, aina auki olevaa seven eleveniä, yhdessä oloa, huolettomuutta, aurinkoisia päiviä, ystävällisiä ihmisiä, ihmispaljoutta, elokuvateatteria, helppoa koulunkäyntiä, halpaa asumista, halpaa matkustamista, palvelujen joustavuutta, matkalta paluuta angel homeen, angel homen työntekijöitä, lämpimiä iltoja kavereiden kanssa, päivän tapahtumien kertaamista ja niille nauramista ja tietysti kaikkia niitä ihmisiä joita on nähnyt nyt kolme kuukautta joka ikinen päivä! :'(

Nyt on alkanut olemaan kovin tylsää. Illat on olleet pitkiä kun koulu loppuu neljältä ja aktiviteetteja on vähänlaisesti tarjolla. Oonkin koittanut alkaa kirjottelemaan raporttia vaihdosta, jotta saa ajan käytettyä edes jotenkin hyödyllisesti.

Songkranin eli uuden vuoden aikaan vapaata olikin sitten kaksi viikkoa joista toinen vietettiin Bangkokin ihmispaljoudessa ja toinen matkustellen. Keskiviikkona puolitoista viikkoa sitten otettiin suunnaksi Pattaya ja kulkuvälineeksi bussi. Pattayalle matkaa Bangkokista on pari tuntia, joten perillä oltiin jo aamupäivästä. Oltiin kuultu Pattayasta negatiivista juttua muilta siellä käyneiltä suomalaisopiskelijoilta mutta halusimme kuitenkin itse kokea kaiken sen "kauheuden". Bussiasemalle päästyämme olimme vielä ihan positiivisin mielin odottamassa paikan tarjontaa. Otimme avolavataksin rantakadulle, josta tarkoituksemme oli etsiä vapaita hostelleja. Songkranin juhlinta ei Pattayalla kuitenkaan ollut vielä loppunut ja saimme muutamaan otteeseen kylmää vettä niskaamme. Se mikä edellisenä viikonloppuna oli hauskaa, oli nyt suunnattoman vittumaista. Vitutusta maksimoi se, että vettä heitteli lähinnä känniset länsimaalaiset turistit. Jäimme kuitenkin talsimaan rantakatua matkaoppaan suosittelemien hostellien toivossa. Rantakadulla oli laaja palvelutarjonta. Sieltä löytyi kauppoja, jotka myivät tavaraa "merkki"vaatteista "merkki"elektroniikkaan ja pornoon. Ravintoloita, jotka tarjosivat tuotteita juomista prostituoituihin. Hierontaliikkeitä ja tottakai pukuompelijoita. Osassa ravintoloita ja klubeja tuntui olevan täysi meno päällä jo aamukymmeneltä. Palveluiden tarjoajien lisäksi paikassa ei näkynyt muita kuin länsimaalaisia turisteja mitä en ihmettele yhtään sillä paikalliset tuskin Pattayalla viihtyvät. Me viihdyimme kaksi tuntia. Viimeinen tikki oli, kun pääsimme kohtaan jossa piti olla suomalaisen omistajan pitämä quest house, löytyi paikasta pelkät hostellin rauniot. Pattaya on hyvä esimerkki paikasta, jossa turismi on mennyt yli hyvän maun. Ennen kiva lomakohde on massaturismin myötä muuttunut paskaiseksi bordellikaupungiksi. Tämä on tietysti vain oma mielipiteeni ja osa suomalaisryhmämme jäsenistäkin tunnusti viihtyvänsä Pattayalla. Itse en paikkaa kuintenkaan suosittele kenellekkään. Pattayalta päätettiin lähteä toistamiseen kohti Koh sametia jonne kulku tapahtuu Phan peen (kirjoitusasusta en ole varma) satamasta. Matka Pattayalta Phan peelle kesti sen verran kauan, että jouduimme jäädä yöksi odottelemaan Koh sametin lauttoja. Phan peessa yövyttiin hostellissa, jonka omistaja oli asunut vähän aikaa Suomessa. Oli niin mukava nainen, että järjesti meille kuljetuksen Koh sametin –saarelle ja vielä taksikyydin satamaan ilman erillisiä kuluja. Koh samet tarjosi juuri sitä mitä lähdimme hakemaankin eli rauhaa ja paria astetta tummempaa ihoa. Majoituimme bungalowiin , jossa oli kaksi parisänkyä ja ekstrapatja. Patja oli kuitenkin niin kova, että sängyt lyötiin yhteen ja viisi henkeä lepäsi huvittavasti samassa rivissä. Viikonloppu meni kuintekin erinomaisesti ja yksi sateinen päiväkin meni elokuvakanavaa tuijottaessa.

Takaisin Bangkokiin palattiin lauantaina ja sunnuntaina lähinnä vaan oltiin ja käytiin leffassa katsomassa Super hero movie (tosi surkea). Maanantaina sitten palattiin hikoilemaan koulun penkille. Kävin maanantaina paikkailemassa edellisen "parturin" käden jälkeä. Oikeassa parturissa täällä leikkaus kesti tunnin ja hintaa leikkaukselle tuli kolme euroa. Hiukset pestiin ennen ja jälkeen leikkauksen ja operaatioon osallistui yhteensä kolme henkeä. Yksi pesi hiukset, yksi kuivasi ja yksi leikkasi ja muotoili. Tällä kertaa olin tyytyväisempi lopputulokseen vaikka ei aivan näyttämääni mallia vastannut.

Muuten kouluviikko onkin sitten mennyt erilaisilla yritysvierailuilla. Hauska sattuma tapahtui kun oltiin paperimerssuilla käymässä, niin Suomesta oli edustettuna yli 15 yritystä. Edustajat olivat kovin ihmeissään kun paikalle saapui 30 suomalaista opiskelijaa haastattelemaan heitä. Tällä viikolla noilla yritysvierailuilla koulun on tarjonnut meille lounaat. Meitä on kovasti ihmetyttänyt kuinka tärkeinä vieraina meitä pidetään. Ruokailutilanteessa ravintolapäällikkö on tullut kertomaan meille millaisen menun meille on valinnut ja mitä mausteita mihinkin annokseen on käytetty. Lisäksi päällikkö on hermostuneena kiertänyt meitä ja varmistanut, että kaikki on hyvin ja ruoka maistuu, kerännyt lautasia ja komennellut tarjoilijoita kaatamaan juomia ym. Täällä opiskelijoita pidetään suuremmassa arvossa ehkäpä siitä johtuen, että he ovat tulevaisuuden johtajia sillä koulutus on hyvän suvun lisäksi arvostettu asia.

Norsut, pahoinpitelijäkuskit ja matkustajat

Perjantaina lähdettiin viikonloppureissulle koulun järjestämänä Kanchanaburiin. Perjantain ohjelmaan kuului norsuilla ratsastusta –säälitti pieniä kun kuskit hakkas niitä vasaralla päähän- sekä vierailu Kwai-joen sillalla ja hautausmaalla. Lautantaina patikoitiin viidakossa kuuluisan vesiputouksen eri tasoilla. Kahden kuukauden liikkumattomuuden jälkeen muutaman kilometrin vaikeakulkuinen viidakkoretki tuntui kuolemalta mutta uinti vesiputouksen kylmässä vedessä virkisti kummasti. Sunnuntaina ohjelmassa oli vierailu vankien rakentamalla rautatiellä sekä vankien asuttamassa luolassa. Mielenkiintoisia ja historiallisesti merkittäviä kohteita joiden tarinoista ei ole hajuakaan ja päätinkin, että Suomessa katson leffan, joka kertoo sen aikaisista tapahtumista. Rautatien jälkeen vierailtiin tiikeritemppelissä, jossa oli mahdollisuus ottaa kuvia itsestään tiikerien kanssa. Opas väitti tiikerien nukkuvan ilmaston takia mutta epäilemme, että jokainen niistä oli huumattu. Tuhannella bhatilla eli noin 20 eurolla olis saanut kuvan tiikerin pää sylissä. Tiikeritemppelin yhteydessä oli eläintarha thaimaan malliin jossa eläimet liikkuivat vapaasti ihmisten keskellä puistoalueella. Eläimiä ei ollut kovin montaa erilaista mutta silti paras eläintarha missä olen käynyt.

Kwai-joelta

Koulua on jäljellä enää yksi päivä!! Huominen hikoillaan vielä koulun penkillä ja keskiviikkona käydään yritysvierailulla paikallisella oluttehtaalla ja torstai onkin sitten vappu ja perjantaina lennetään kohti Krabia! Ketään porukasta ei vaan enää huvittais lähteä Krabille sillä tuntuu, että jokainen paikka on suht samanlainen täällä. Meneepä aika ainakin nopeampaa. Ilmat on alkanu oleen nyt paljon sateisempia ja lähes joka päivä tulee vähän vettä ja ukkostaa. Odotellaan jo kovasti Suomen kesää, viileitä iltoja ja kaikkia niitä kotoisia ruokia.

Minä ja huumattu tiikeri

Mutta eiköhän tässä taas tärkeimmät.. Tänään jäljellä vajaa neljä viikkoa! Jej!! =)

Tiistai ja keskiviikko oli tenttipäiviä. Tentit oli siihen nähden helppoja etten valmistautunut niihin millään tavalla. Kysymykset oli lähinnä yleistietoon pohjautuvia ja niiden vastaukset omia mielipiteitä tai mielikuvituksen tuotoksia. Tiistai-iltana vietettiin pienimuotoisesti yhden vaihtarin syntymäpäiviä kakun merkeissä. Kakku heinoin koskaan näkemäni. Siinä oli taiteiltuna päälle lasten elokuvan Nemo ja merimaisema. Kakku ei kyllä maistunut oikeen miltään ja koostumus oli kuin suomalaisessa kuivakakussa mutta ulkonäkö korvasi paljon puuttuvaa makua. Keskiviikkona käytiin leffassa katsomassa Vantage point (suosittelen!). Tällä kertaa kokeiltiin niitä parhaimpia istuimia, jotka osoittautui aivan mahtaviksi sillä leffan jälkeen olis halunnut jäädä nukkumaan niihin. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että 6€ on tämän kaltaisesta luksuksesta hiukan liikaa ja huonommatkin penkit kelpaavat mainiosti. Huonointa luokkaa kokeiltiinkin sitten jo lauantaina, kun tylsistyneinä hakeuduimme taas  teatteriin. Tällä kertaa käytiin katsomassa Street kings, jonka aikana tylsistyin täysin ja odottelin lähinnä elokuvan loppua.

Leffassa ^^

Uuden vuoden juhlintaa päästiin koemaistamaan torstaiaamuna koululla järjestetyssä juhlassa. Juhlan kulku oli sellainen, että ensin katselimme kun kymmenen munkkia söi aamupalaa katsomon edessä. Munkkien ruokailtua siirryttiiin ulos, jossa ihmiset järjestäytyivät riveiksi lahjoinensa. Järjestäytymisen jälkeen munkit kulkivat ihmisten ohi patojen kanssa, jonne juhlijat sitten laittoivat lajoiksi munkeille tarkoitettua ruokaa sekä kukkia. Lahjusten määrä ei ollut todellakaan mitään pientä vaan jokaisen lahjanantajan jälkeen pata piti tyhjentää, jotta sinne sopisi lisää. Munkkien lahjonnan jälkeen munkit poistuivat juhlapaikalta ja juhlijat kiersivät talon kolme kertaa tanssien, kastellen sekä talkitsien toisiaan. Kierrosten jälkeen siirryttiin sisätiloihin jossa mentiin jonoon odottamaan vuoroa milloin pääsee kaatamaan vettä budhan patsaan päälle. Patsaan kastelun jälkeen kasteltiin koulun ylimmänjohdon kädet vedellä hyvää elämää toivotellen. Tämän jälkeen tarjolla oli paikallisia perinneherkkuja, joista en saanut alas yhtäkään. Aamun juhlinta tuntui toisaalta hieman kummalliselta mutta kaikki paikalliset olivat siinä niin täysillä mukana, että sitä oli mukava seurata ja osallistua.

Munkit lahjajonossa ^^

Torstain juhlinta osoittautui kuitenkin pieneksi sillä kun sunnuntaiaamuna lähdimme käymään lähikioskissa niin ensimmäinen vastaantulija kaatoi sangollisen vettä päällemme. Kioskissa kassalla ollessa sisään tuli poika, joka pyyhkäisi poskiimme talkkia. Sunnuntain meininki olikin sitten aivan toisenlaista mitä olimme kuvitelleet. Meitä on yleensä kuuden hengen porukka, joka tekee asiat täällä yhdessä joten takseja tarvitaan aina kaksi. Otimme taksit Khao san roadille ja sovimme tapaavamme keskellä katua erään hotellin edessä. Kenelläkään ei ollut kännyköitä mukana kastumisenpelon takia. Ihmismäärän alkoi tajuta paikanpäällä kun taksi jätti meidät kauaksi Khao san roadista ja osoitti sormella, että tuolla noin. Khao san roadin lisäksi autoilta oli suljettu molemmat sen päässä olevat poikkikadut ja vaikka ne olisivat olleetkin auki niin ei siellä olisi autolla pystynyt edes liikkumaan. On sanoinkuvailematonta miten paljon ihmisiä noilla kaduilla oli. Liikkuminen tuossa ihmismassassa oli vaivalloista sillä jatkuvasti astuit jonkun jaloille tai joku astui sinun jaloille. Ihmiset puskivat koko ajan eteenpäin ja liikkumaan pääsi ehkä kymmenen metriä puolessa tunnissa. Pahin tilanne oli Khao san roadilla jonne ihmisiä oli päästetty aivan liikaa. Esiintymislavojen edessä liikuminen oli hengenvaarallista, kun toiset seisoivat jalkojesi päällä niin ettet päässyt eteenpäin ja toiset puskivat selästä jatkamaan matkaa. Olin aivan varma, että jos maahan kaadun niin ihmisjoukko tallaa minut hengiltä. Käsikädessä kuitenkin ystävieni kanssa kuitenkin pääsimme lavojen ohi. Niissä kohdissa joissa ihimisiä oli edes hieman vähemmän tunnelma oli kuitenkin todella hyvä kun kaikki tulittivat toisiaan vedellä ja toivottivat hyvää uutta vuotta. Odottelimme ystäviämme sovitun tapaamispaikan läheisyydessä pari tuntia kunnes luovutimme ja lähdimme yrittämään pois kadulta. Khao san road on noin 500 metriä pitkä ja sen puolesta välistä toiseen päähän meillä kesti noin tunti ennenkuin pääsimme ihmisten ohi. Songkranin eli thaimaalaisen uuden vuoden aikaan ihmisiä kuolee noin 400 mitä en ihmettele yhtään, sillä ihmisiä oli päästetty tuollekkin juhlapaikalle aivan liikaa yhtaikaa. Käynti Subwayssa kuitenkin pelasti päivän eikä ollut enää yhtään niin paha mieli ihmisten tönimisistä. Viime aikoina thairuoka ei ole oikeen enää maistunut ja ruokavalio onkin koostunut länsimaisesta pikaruoasta ja muusta epäterveellisestä. Neljän ensimmäisen viikon aikana laihtumani pari kiloa on varmasti viikon aikana tullut tuplana takaisin. Tylsistyminen on myös alkanut pahasti vaivaamaan. Asumme Bangkokin keskustasta vajaan tunnin matkan päässä ja asuinympäristö ei tarjoa virikkeitä harrasteille tms. Varsinkin kun meiltä peruttiin tämän viikon tunnit kokonaan niin olemme kuumeisesti koittaneet jotakin matkakohdetta jonne voisimme lähteä loppuviikoksi. Tänään kuitenkin illalla varmaan taas leffaan ja huomenna tai ylihuomenna sitten jonnekkin reissuun. Krabille varattiin lennot 2.5 eli tämän viikon matkakohde on varmaan joku tästä lähellä.

Opin vihdoin lisäämään kuvia tähän juttuun kiitos SaDun =) pahoittelen, että tulivat vähän jäljessä mutta löytyvät nyt noista kirjoituksista sieltä täältä...

Taas on viikko mennyt nopeasti ohi eikä ole ollut kauheasti aikaa kirjoitella. Mutta kaikenlaista on taas ehtinyt tehdä ja kokea. Ensimmäinen oikeasti mukava koulupäivä oli viime viikolla kun oltiin Spa-tunneilla laboratoriossa tekemässä hierontaöljyjä ja kuorintavoiteita.  Lähinnä työskentely oli sellaista, että me oppilaat yhdistelimme valmiiksi mitatut öljyt ja tuoksut toisiinsa ja pistimme pulloon ja tätä yksinkertaista toimenpidettä opettaja selvitti monta tuntia. Mutta olipa kuitenkin mukavaa vaihtelua kuollettavan pitkillä luennoilla istumiseen. Tuosta spa-opettajasta onkin pitänyt sanoa hauska juttu, joka sattui kun oltiin yritysvierailulla yhdessä kylpylässä. Pienen esitelmän jälkeen lähdettiin kiertämään paikkoja niin tuo opettaja tuli jokaiselle sanomaan, että älkää koskeko asiakkaisiin. Itselläni meni sitten kierros jatkuvaan repeilyyn. Muutenkin tuo opettaja pitää meitä hiukan tyhminä tai sitten itse ei käy aivan täysillä.

Kouluviikko päättyi keskiviikkona jooga-tunteihin, jonka jälkeen lähdettiin kohti Cha Amia. Tällä kertaa emme ottaneet bussia vaan päätimme kokeilla vaihtoehtoisesti pakettiautomatkustamista. Bangkokin keskustassa on kujia joiden varrella on miehiä puutarhapöytien takana myymässä matkoja ympäri Thaimaata. Pieni vaikeusaste oli löytää Cha Amiin menevä auto mutta lopulta hikisen etsinnän jälkeen oikea paikka löytyi. Toista kertaa en luultavasti paikkaan enää osaisi mutta eipä onneksi ole tarvettakaan. Autot lähtevät aina kun ne ovat täynnä ja länsimaalaisina ihmisinä tietysti moitimme matkustamon ahtautta. Mutta ilmastointi toimi ja kuski oli selvinpäin niin se riitti. Tunti oltiin oltu matkassa, kun kuski pysähtyi tankkaamaan. Autojen tankkaus on hyvinkin yleistä matkustajien ollessa kyydissä parinkin tunnin matkalla. Mikä toisinaan ärsyttää ettei niitä autoja voida tankata ennen matkaa. Huoltoasemalla oli noin neljän auton jono tankille mutta tankkaaminen tuntui kestävän ikuisuuden joka auton kohdalla. Vihdoin kun meidän vuoromme tuli niin bensapumppu lakkasi toimimasta. Tilanne olisi oikeasti pitänyt saada kuvattua sillä se oli niin koomista, kun kaikki käyvät vuorotellen ihmettelemässä, että mikäs siihen mittariin nyt tuli. Suomessa tällaisessa tilanteessa kuski olisi varmasti ajanut viereiselle asemalle, tankannut ja matka olisi jatkunut mutta ei Thaimaassa. Thaimaassa me istuimme ja odotimme niin kauan kunne pumppu taas toimi. Tämä kesti noin tunnin ja kuski vielä päätti sammuttaa auton bensan säästämiseksi jolloin lämpötila autossakin nousi erittäin hikiseksi. Silloin asia suututti mutta nyt asia lähinnä vaan huvittaa. Tämän tapainen toiminta on täällä hyvin tyypillistä. Jos jokin ei toimi niin sitä odotetaan niin kauan, että se taas toimii sillä kenelläkään ei ole kiire minnekkään. Loppumatka menikin sitten taas mainioisti oli mahtava päästä taas pitkästä aikaa meren rantaan.

Pranburi ^^

Cha Amilla ollessamme vietettiin yksi päivä Pranburissa, jonne Cha Amista matkaa oli tunnin verran. Pranburi on ilmeisesti kansallispuistoaluetta ja siksi varsin hiljaista. Joka tapauksessa pääsimme ottamaan aurinkoa täysin autiolle rannalle, joka tuntui jatkuvan loputtomiin. Päivä oli hieno ja kuuma ja sainkin kuoria naamani irti liian vähäisen rasvauksen takia.

Kuva cha amista viime reissulta kun oli vähän sumuista (en ole kumpikaan kuvan henkilöistä) ^^

Päätin myös käydä Cha Amissa parturissa. Tuosta reissusta opin kantapään kautta sen, että jos menet kauneussalonkiin niin kannattaa kysyä, että: Osaatko leikata hiuksia? eikä: Leikkaatteko hiuksia? Epäilykset parturini ammattitaidosta heräsivät kun näin peilipöydällä lehden Hiustenleikkaus askel askeleelta ja kun parturin täti ei osannut koota trimmeriään. Hiukset kuitenkin lyhenivät, vaikkakin hiukan epätasaisesti kyllä. Lopputulos muistuttaa lähinnä samaa mitä Martina leikkasi Nikolle BB:ssä viime kaudella, eli korvanpäälliset ajellut ja muuten sitten pitkät päältä.

Sunnuntaina satoi vettä toista kertaa viiden viikon aikana ja päivä oli oikeasti mukavan viileää vaihtelua jatkuvaan paahtamiseen. Cha Amista palattiin maanantaina tällä kertaa turvalliseksi ja nopeaksi havaitulla bussilla. Taksimatka Bangkokin keskustasta tarjosi puolestaan jännitystä kun taksi heti lähtiessään ajoi päin pakettiauton kylkeä. Pienen välienselvittelyn jälkeen kuskien välillä matka jatkui kaikkien pitäessä tiukasti kiinni penkeistään. Läheltä piti –tilanteita matkalla oli törmäyksen jälkeen vielä neljä kun kuski vaihteli kaistaa vähän turhankin rohkeasti. Paluu kotiin oli kuitenkin taas rentouttava huolimatta vessan kansoittaneista hyttysistä.

Gekko ^^

Maanantaina nukkumaan mennessämme huomasin seinässämme gekon, josta halusin päästä välittömästi eroon sillä olin varma, että herään yöllä ja säikähdän sitä. Gekon ajaminen avoimesta parvekkeen ovesta oli kuitenkin varsin vaativaa puuhaa sillä se ei tuntunut haluavan lähteä. Lopulta se menikin niin vikkelästi ympäriinsä ettei löydetty enää minne se piiloutui. Outo haju mikä huoneessamme on ollut selvisi kun nostin sänkyäni ja paljastui että sängyn runko on homeessa. Outo haju mikä yövaatteissani siis on ollut on hometta. Nyt tiedän miltä home haisee, jos jollakin on epäilyksiä niin voin tulla haistelemaan. Home on ilmeisesti aika yleinen ongelma täällä ja moni talon asukkaista on sanonut vaatteiden homehtuneen kaappiin. Itse olen huolissani nahkatakistani:S homehtuuko nahka??

Mutta joo.. eiköhän tässä taas tärkeimmät viikon tapahtumista. Tänään alkoi viikon vapaa koulusta, kun viikonloppuna vietetään thaimaalaista uutta vuotta. Vuosi on täällä nyt 2551 ja viikonloppuna juhlitaan vuoden kuuminta aikaa veden merkeissä. Viikonloppuna on sallittua kastella kaikki tuntetemattomat ja tunnetut vedellä eli varmaan aika mielenkiintoinen ja erilainen viikonloppu tulossa.

Terveisiä kaikille !!! =)