Olipa aika tapahtumarikas viikonloppu...



Torstaina lähdettiin taas heti koulun jälkeen matkalle kohti linja-autoasemaa. Matka alkoi lupaavasti, kun kuski ei ymmärtänyt mitään muuta haluamastamme paikasta kuin kaupunginosan. Kesken matkan kuski ajoi Shellin pihaan ja näytti mahaansa ja juoksi vessaan. Nopean vessakäynnin jälkeen matkaa taas jatkettiin Bangkokin iltapäiväruuhkassa. Täällä on tullut aika hyvin esille se, että jos kuski ei tiedä minne ajaa niin neuvoa kysytään kadulla ihmisiltä. Navigaattori olis varsin kätevä väline täällä... Kuski tosiaan oli sitten eksynyt ja ajoi parkkiin kysymään neuvoa. Aikansa keskusteltua ohikulkijoiden kanssa jatkui matka täysin toiseen suuntaan. Oltiin taas jumissa noin puolituntia ruuhkassa kun kuski meni kysymään neuvoa kadulta. Tällä kertaa ohikulkijoista löytyi yksi englanninkielen taitoinen joka kysyi meiltä määränpäätä. Tämä sitten selitti kuskille minne haluttiin ja taas lähdettiin takaisin samaan suuntaan mistä juuri oltiin tultu. Ihme oli, että ehdittiin bussiin vaikka matka kesti noin tunnin kauemmin mitä muiden matkat asemalle.



Bussimatka ei onneksi kestänyt kuin pari tuntia Rayongiin. Tällä kertaa oltiin varattu Rayongista hostelli, joka internetsivujen perusteella vaikutti varsin siistiltä ja mikä parasta, edulliselta. Matka Rayongin keskustasta rantakadulle kesti noin 20 minuuttia ja tie kävi aina vain hiljaisemmaksi ja pimeämmäksi hostellin lähestyessä. Hostelli oli melkein yhtä suuri järkytys kuin opiskelija-asuntomme saapuessamme. Huoneet oli paskaset ja käytävillä oli yhteisvessa/suihku, jossa vedentulo oli arpapeliä. Alakerran oleskelutilassa makasi kolme hippiä huumehöyryissään. Hostellin läheisyydessä oli yksi kauppa ja pari ulkoravintolaa. Muuta elämää paikassa ei ollut. Kohteessa ei ollut ihmisiä juuri lainkaan. Päätettiin kuitenkin jäädä aamuun ja päättää sitten mitä tehdään. Aamu valkeni ja paljasti aivan uskomattoman kirkkaan meren ja aution rannan. Päätettiin jäädä vielä yhdeksi yöksi ja lauantaina lähtisimme sitten Koh Sametille. Oli uskomatonta kuinka hiljaista Rayongissa oli vaikka merivesi oli niin puhdasta ja rannat niin isot. Rannat oli kuitenkin todella hoitamattomat ja sieltä löytyi jos jonkimoista rompetta. Mereltä tuli jatkuvalla syötöllä lisää roinaa rantaan ja joku epäili rannan olevan jollakin tapaa saastunut tms.



Lauantaina lähdettiin heti aamulla kohti Koh Sametia. Paikka oli todellinen paratiisisaari. Rantojen hiekka oli puuteria ja merivesi todella kirkasta. Tässä paikassa oli jo onneksi elämääkin. Majoittauduttiin Bungaloweihin, joissa ei ollut juuri muita hienouksia kuin tuuletin ja hyttysverkko. Hiukan ikävämpi tapaus sattui sunnuntaiaamuna, kun heräsin ja huomasin, että vaatteeni oli viety. Sandaaleiden, sortsien ja t-paidan lisäksi mukana meni digikamera, kännykkä ja lompakko. Eniten noista jäi harmittamaan se lompakko, jonka juuri olin ostanut. Pitääkin mennä tänään tekemään rikosilmoitus, jos löytisi jostain englantia ymmärtävä poliisi.

Viikonloppu oli kuitenkin varsin mukava huolimatta omaisuudenmenetyksistä ja varmasti vielä joku viikonloppu lähdetään uudestaan tuonne Koh Sametille paremmalla ajalla.