Kävin viikko sitten paikallisella poliisiasemalla tekemässä rikosilmoituksen viikonlopun tapahtumista. Vietin asemalla melkein kaksi tuntia ja sain tulokseksi pari lappua joiden sisällöstä minulla ei ole minkäänlaista tietoa. Toivottavasti kuitenkin edes suurinpiirtein totuuden mukaista kerrontaa. Mukana oli nimittäin koulusta tulkki, joka kyseli yllättävän vähän yksityiskohtia yms asioita. Muutenkin poliisiaseman toiminta oli varsin koomista ja täysin Suomesta poikkeavaa. Esimerkiksi ulkoapäin ei olisi millään osannut arvata mikä laitos kyseessä oli. Sisälle mentäessä edessä oli tiski jossa istui kolme tärkeän näköistä virkailijaa tiukoissa univormuissaan ja lakerikengissään. Jokaisen edessä oli iso kirja johon kirjoittivat ties mitä. Nämä virkailijat ohjasivat meidät toiseen huoneeseen, jossa olis poliisimies joka suoritti kuulustelun. Kuulustelu oli toivottoman hidasta ja haastattelija kyseli tosi vähän. Lähinnä vaan naputteli konettaan pyöritteli silmiään. Suuria ihmettelyn aiheita oli mm. matkapuhelimeni hinta sekä lompakkoni käteisen määrä. Kuulustelun ollessa vihdoin ohi siirryttiin poliisisedän antamien tulosteiden kanssa takaisin aulan kirjureiden luokse. Isojen kirjojen merkitys paljastui kun virkailija otti juuri saamamme paperit ja alkoi kirjaamaan niiden sisältöä ylös sana sanalta. Saamani todiste tekemästäni rikosilmoituksesta oli sitten kopio tästä kirjasta. Olin ennen polisiilaitoskäyntiä haaveillut hyvin yksinkertaisesta toimenpiteestä kun huomasin, että mm. Suomessa rikosilmoituksen pystyy täyttämään itse internetissä. Käynti osoitti kuitenkin aivan muuta. Muutenkin ollaan huomattu, että kaikki tehdään täällä mahdollisimman vaikeasti ja hitaasti. Esimerkkinä tästä mm. se, että aina tuntien alussa opettajille tullaan laittamaan tietokone käyntiin ja tarkastetaan, että ohjelmat varmasti toimii. Jos koneessa on jotain hyvinkin yksinkertaista vikaa, soitetaan aina paikalle mikrotukihenkilö, joka tulee ja painaa videotykin käynnistysnappia. Eikö olisi helpompaa opettaa opettajille näiden laitteiden peruskäyttö?
Viime viikonloppu vietettiin Bangkokissa Khao San Roadilla. Tarkoitus oli olla vaan yksi yö varaamassamme hostellissa mutta aika meni taas niin nopeasti ettei yhdessä päivässä ehtinyt kiertää kaikkia haluttuja kauppoja. Khao san road oli itsessään varsinainen nähtävyys ja suurin osa sen kävijöistä olikin turisteja. Koko katu oli molemmin puolin myyntikojuja ja kauppoja sekä ravintoloita. Katu ei kuitenkaan ollut kuin 500 metriä pitkä. Päästä päähän kävellessä tuk tuk -kyytiä tarjottiin noin 30 kertaa. Saman verran tarjottiin ompelemaan pukua. Iltaisin tarjolla oli erilaisia baareja, ping pong -showta =D
Perjantaina kun mentiin Bangkokiin käytiin ensimmäistä kertaa syömässä muuta kuin paikallista ruokaa mäkkärissä. Mc Donaldsin ateria ei ole varmaan koskaan maistunut niin hyvältä kuin perjantaina. Vaikka ollaan vasta kolme viikkoa vietetty täällä niin tuntuu, että riisi tulee jo korvista. Jokaisesta ravintolasta saa täsmälleen samat lisukkeet riisin kanssa. Mäkkärissä positiivista oli myös se, että todellakin sai mitä tilasi. Monesti täällä menee ravintolakäynnit siten, että saa aivan toista mitä halusi. Toisinaan lautaselta löytyy sellaista mistä kukaan ei osaa sanoa mitä se on. Paikallinen ruoka on hyvää mutta turhan yksipuolista. Yllättävän nopeasti on alkanut kaipaamaan suomalaisia tavallisia ruokia ja esimerkiksi perunaa. Perunaa täältä ei saa oikeen missään muussa muodossa kuin ranskalaisina. Karkin syönti on onneksi vähentynyt. Kadulla myydään päivittäin tuoreita hedelmiä, jotka maistuvat paljon paremmalta kuin paikalliset karkit. Karkkipussit mitä kaupassa myydään on uskomattoman pieniä verrattuna suomen 300g pusseihin. Sipsipusseissa on pienissä yksi kourallinen sipsejä ja isoissa kaksi kourallista sipsejä. Ei ihme, että paikalliset on niin laihoja. Yksi mikä myös ihmetyttää täällä on jätteen määrä. Mitä tahansa kaupasta tai kioskilta ostaakin, laitetaan tuote aina muovipussiin. Jos ostat ainostaan yhden vesipullon. Pullo laitetaan kassalla muovipussiin ja pussiin laitetaan pilli. Juuri mikään ei ole kierrätettävää.
Khao San road ^^
Lauantaina aamusta lähdettiin käymään Chatuchakin torilla, joka on aivan älyttömän suuri markkina-alue. Alueella on vissiin yhteensä noin 6000 myyntipaikkaa. Helsingin sanomien mukaan siellä oli tehty sunnuntaina merkittävä uhanalaisten eläimien takavarikko. Eli periaatteessa ne on olleet siellä jo lauantaina. Me ei kyllä nähty muuta kuin aivan liian aikaisin emoistaan erotettuja koiran pentuja, hiiriä, oravia, liskoja ym normaalia. Tori olisi varmasti ollut varsin mukava kohde tutkia tarkemmin mutta kuumuus iski taas täydeltä taivaalta. Lämpöä oli noin 40 astetta ja en ole eläissäni hionnut niin kuin sillon. (en edes siellä Kannuksen pitseriassa ;)) Hiki vaan puski joka kohdasta kehoa vaikka seisoi paikallaan varjossa tuulettimen alla. Hassu juttu muuten sattui torilla kun ainut suomalaisääni jota kuulimme kuului sille kolmosen meteorologille Visa jollekkin. Välittömästi aina kun kuulee suomea puhuttavan kääntyy siihen suuntaan ja ihmettelee suu auki. Näin teimme myös Visalle joka katsoi meihin ja sanoi, että: suomalaisia suomalaisia..
Sunnuntaina ostin "uuden" kännykän. Kännykän hinta oli vähän yli 20€ ja hyvinkin luultavasti varastettu tai löydetty mutta joka tapauksessa sain itselleni uuden kännykän ja sain jo yhteyden kotiinkin sillä :)
Eiköhän tässä nyt taas tullut tärkeimmät.. Koitan kirjoitella ahkerammin niin ei tarvitse huolestua =)
Kommentit