Oon jotenki laiskistunu tämäm bloggailun suhteen ja tämä taitaakin jäädä viimeiseksi kirjoitukseksi thaimaasta.

Krabin reissulta palattiin viime perjantaina väsyneinä ja kaikkemme antaneina. Edellisenä perjantaina, kun etelää kohti lähdimme melkein koko ryhmä olisi halunnut jäädä vaan Bangkokiin mutta kun lentoliput oli jo lunastettu viikkoja etukäteen, ei enää voinut perääntyä. Jatkuvaan matkusteluun väsyy tosi nopeasti. Jatkuvasti joutuu purkamaan ja pakkaamaan reppua ja sitten kun pääsee määränpäähänsä niin alkaa väsyneenä etsimään halpaa mutta kuitenkin ok asumusta. Tietysti sekin, että kun samojen ihmisten kanssa matkustaa joiden kanssa ollut tekemisissä nyt kohta 3 kuukautta 24/7 kiristää pinnaa entisestään. Krabille siis laskeuduttiin perjantaina aamupäivästä ja hetken mietittyämme tulimme siihen tulokseen, että lähdetään samantien katsastamaan Krabin kuuluisan kauniita saaria. Matka saarelle taitettiin long tail boatilla eli sellasella pitkällä soutuveneellä jossa on moottorina iso, pitkä ja romun näkönen moottori. Kovassa aallokossa matka oli varsinainen seikkailu. Aallon korkeus oli noin metri ja vettä lensi enemmän kuin songkranin aikaan. Itseäni tämä ei haitannut sillä en enää omista mitään arvokasta vedestä pilalle menevää mutta muita vähän pelotti digikameroidensa ja kännyköidensä puolesta. Päästiin perille Railey beachille ja ranta vaikutti varsin mukavalta. Käytiin kysymässä yhdessä paikassa huoneen hintaa ja kävi ilmi, että ranta ei sopinut budjettiimme lainkaan. Ylihinnoitellusta hotellista meidät ohjattiin rannan länsiosaan jossa halvempaa majoitusta olisi tarjolla. Matka länsipuolelle taitettiin uskomattoman vaikeaa reittiä liukkaita, teräviä ja jyrkkiä kallioita pitkin. Kaikki kuitenkin selvisivät tuosta niemen ylityksestä hengissä. Vain yhdet housut repesivät tiukassa tilanteessa. Länsipuolelle päästyämme kävi ilmi, että ranta on lähinnä kiipeilykäytössä ja paikalla ei sitten ketään muita ollutkaan kuin kiipeilijöitä. Kukaan ei kuitenkaan enää halunnut astua veneen kyytiin saati sitten lähteä patikoimaan takaisin juuri tullutta reittiämme. Majoituimme yön ylihinnoitellussa bungalowissa ja söimme illan ylihinnoiteltua ruokaa ja katsoimme leffakanavaa. Uimaan rannassa ei pystynyt kun vesi oli niin matalalla ja pohja hyvin kallioinen. Seuraavana aamuna päätettiin sitten lähteä saaren itäpuolelle, sillä luokkakaverimme olivat siellä ja suosittelivat paikkaa hyväksi. Taas astuttiin veneen kyytiin ja lähdettiin kohti tuntematonta. Itäpuolella vuorovesi oli niin korkealla että paikalla ei ollut lähes ollenkaan rantaa. Rantalomaa etsiessämme vitutus nousi entisestään ja majoittauduimme taas ylihintaiseen hotelliin, jossa pääsimme uima-altaalle ottamaan aurinkoa. Seuraavana aamuna lähdimme kohti Phi phi saarta. Matka sinne taitetiin hiukan isommalla matkustaja-aluksella. Matkan puolessa välissä vettä alkoi tuleemaan ku esterin per****tä ja sitä tuli sitten koko Phi phillä oleskelun ajan. Saarella emme tosin oleskelleet kuin yhden yön sillä paikka oli kaikkea muuta kuin olimme kuvitelleet. Turisteja oli aivan älyttömästi ja saari oli täynnä baareja, ravintoloita ja krääsäkauppoja. Paikka, jossa saarella yövyimme oli pahin tähän astisista. Haju oli sanoin kuvailematon ja jäi vaatteisiin. Seinän maalit irtosivat, sänky oli noin 30 vuotta vanha, lattia niin kallellaan, että sängyssä oli vaikea nukkua. Asunnon siisteys oli kaikkea muuta kuin miellyttävä.

Phi philtä palattiin sitten takaisin Krabille Aonangiin mistä oltiin lähdettykin ja satuttiin löytämään aivan tosi mahtava questhouse joka oli juuri rakennettu, halpa ja mikä tärkeintä puhdas ja hajuton. Jäätiinkin loppureissun ajaksi pitämään majapaikkaa sinne ja päivät kulutimme etsien niin pitkää rannan pätkää, että pystyisi ottamaan aurinkoa kastumatta. Vesi oli koko viikon tosi korkealla ja ihmiset lähtivät rannoille Krabia ympäröiville saarille eli juuri sinne mistä me olimme juuri tulleet. Ilmat oli kuitenkin suosiolliset loppureissun ajan ja ihoakin saatiin säteilytettyä kunnolla. Reissussa meistä moni oppi sen, että meistä ei ole reppureissaajiksi. Ei enää ikinä!! Haluamme pakettimatkan johon sisältyy viiden tähden hotelli uima-altaalla, lentokenttäkuljetukset ja muut mukavuudet.

Bangkokissa ollaan nyt muutama päivä kulutettu aikaa lähinnä oleskellen. Kävin sovittamassa tilaamaani pukua lauantaina. Housut vähän pussitti mutta niistä otetaan vielä sisään. Takki istui tosi mahtavasti ja sitäkin vielä vähän kiristetään, että lihomiselle ei jää yhtään varaa. Huomenna vielä yksi tentti ja keskiviikkona esitys. Torstaina juhlitaan meidän ”valmistumista” ja sitten pidetään viikko vapaata ennen lähtöä Suomeen ja tehdään viime hetken ostokset. Nyt kun ajattelee niin kolme kuukautta on mennyt aivan tosi nopeasti ja ehkä sitten kotona vasta tajuaa mitä kaikkea onkaan täällä tehnyt ja kokenut.

Ikävä tulee halpaa ruokaa, halpoja vaatteita, halpoja palveluita (esim. taksi, ravintola), tuttua hedelmämyyjää, aina auki olevaa seven eleveniä, yhdessä oloa, huolettomuutta, aurinkoisia päiviä, ystävällisiä ihmisiä, ihmispaljoutta, elokuvateatteria, helppoa koulunkäyntiä, halpaa asumista, halpaa matkustamista, palvelujen joustavuutta, matkalta paluuta angel homeen, angel homen työntekijöitä, lämpimiä iltoja kavereiden kanssa, päivän tapahtumien kertaamista ja niille nauramista ja tietysti kaikkia niitä ihmisiä joita on nähnyt nyt kolme kuukautta joka ikinen päivä! :'(